Sukulehti 1/2022

Täynnä vai puoleksi tyhjä?

Kerroin jokunen aika sitten eräälle ystävälleni sukukirjamme valmistumisesta ja kuinka runsaasti olin löytänyt itselleni aiemmin täysin tuntemattomia, joskin etäisiä serkkuja. Mainitsin keskustelukumppanilleni myös halustamme syventää tietämystämme kirjan kansien väliin taltioidusta sekä kuvailin hieman tutkijoidemme eteen nousseita haasteita. Sukututkimuksesta vähemmän kiinnostunut ystäväni puki mietteensä kysymykseksi: eikö sukukirja nykyisine sisältöineen riitä sammuttamaan tiedonjanoamme. Minun ei tarvinnut kauaa omaa kantaani pohdiskella. Mielestäni tiedonjanomme lasi on ennemminkin vasta puoliksi täynnä - voipa joku, katsantotavasta riippuen, nähdä sen puoliksi tyhjänäkin. Oli niin tai näin, terve uteliaisuus vie useimmiten asioita eteenpäin ja näin uskon käyvän sukumme tutkimuksen laajentamisessakin. 


Etenkin nyt, kun meillä on siihen ”työkalu”, jolla voimme porautua tutkimuksessa eteenpäin. Vai pitäisikö tässä yhteydessä paremminkin todeta taaksepäin, eli mm. Rekon isään, Olliin ja hänen esi-isiensä maailmaan. Uusi työkalumme on DNA-tutkimus, jonka hyödyntämisen olemme toimintasuunnitelmamme mukaisesti aloittaneet vuoden vaihteessa. Otetut näytteet on lähetetty Yhdysvaltoihin ja osa meistä on jo vastaanottanut tutkimustuloksensa. Kun viimeisetkin ns. raakatiedot on saatu, aloittaa palkkaamamme tutkija, maisteri Ari Kolehmainen, tulosten analysoinnin ja loppuraportin laatimisen. Aikaa vierähtänee kesälle ennen kuin tuloksia saadaan, mutta kerromme niistä seuraavassa lehdessä.

 Uutta kerrottavaa tutkimuksesta odotellen toivotan teille kaikille mitä leppoisinta ja virkistävää kesää.

                                                            Hannu 


(c)2019, Kaikki oikeudet pidätetään. www.rekoherrasensukuseura.fi
Päivitetty  6.6.2022