Sukulehti 2/2023
Vähän jännittää. Hannu on luotsannut seuraa kymmenen vuotta jämäkällä otteella ja jättänyt uudelle puheenjohtajalle hyvin toimivan seuran ja vaativan työkentän. Hallituksen ja jäsenten kanssa työtä tietenkin yhdessä tehdään, mutta kun myös muita avainrooleja vaihtui samassa rytäkässä, on paljon opeteltavaa.
Perinteisesti, varsinkin maaseudulla, luulen, on suku ollut lähellä. On tunnettu esivanhempien perheet ja niistä periytyneet lähisukulaiset. On käyty sukuloimassa ja muualle muuttaneet sukulaiset ovat kesälomareissulla käyneet tervehtimässä kantataloihin asumaan jääneitä. Muistan ”Ameriikan serkkujen” vierailut, joita odotettiin vieraskupit pöydällä. Näitä aikoja ja tapahtumia voi Herrastenkin suvun kirjoituksista lukea, vaikkapa Herraset-julkaisuista verkkosivujen arkistoista. Ulkomuistikirjoittajat ovat olleet pääosin sen sukupolven ihmisiä, jotka ovat jo lähes poistuneet keskuudestamme. Erityisesti mieleeni tulee tätini Irja Sirviö, jolla oli tahto ja taito siirtää perimätietoa meille nuoremmille. Onneksi aktiivit sukuharrastajat ovat tehneet tutkimusta ja koonneet sukulaisuussuhteita kirjoiksi, joista pääsee seuraamaan omia jälkiään historiaan. Kiitos heille siitä.
Kun sukututkimus ja dna-testaus pureutuu lähinnä suvun vaiheisiin aikojen saatossa ja sukuhaarojen oikeisiin suhteisiin, on toinen näkökulma sukutuntemuksen laajentaminen lähemmäs paikallisuutta. Järjestäisimme alueellisia kokoontumisia, joissa tutustuisimme lähialueen - ja todennäköisesti myös lähiserkustason - sukulaisiin paremmin. Muualle muuttaneet palaisivat oman kylän tapahtumaan kesälomareissulla, kuten ”Ameriikan serkut” aikoinaan. Olisiko näissä lähialuekokoontumisissa ohjelmaa sukukokousten välivuodelle? Herrasten levinneisyyskartan pohjalta löytyy selkeitä keskittymiä kokoontumisten pohjaksi. Toki myös koko suvun tapahtumat ovat edelleen mahdollisia.
Miksi kannattaa kuulua sukuseuraan? Mitä annettavaa sillä on tai mitä sen kautta voisi yksittäinen jäsen saada? Haluaisimme kuulla teiltä jäseniltä, mitä odotuksia teillä on seuran toiminnalle ja minkälaisia tapahtumia haluaisitte järjestettävän? Kertokaa toiveenne joko suoraan hallituksen jäsenille tai käyttämällä verkkosivustolla olevaa ”Terveisiä ja kysymyksiä seuran hallitukselle” -lomaketta. Näillä ajatuksilla kohti joulun aikaa, Risto
Sukulehti 1/2023
Melkein päivälleen vuosikymmen sitten yhteinen taipaleemme alkoi Kotalahden koululla. Vastavalittuna hallituksena saimme sangen vapaat kädet toiminnan käynnistämisestä, mutta sitäkin enemmän huokui tukea ja vakaata päättäväisyyttä koulun juhlasaliin kokoontuneesta perustajajäsenistöstä. Herrasten omaa sukuseuraa oli kaivattu ja nyt oli aika perustaa se. Yhdessä työtä tehden seurasta onkin kasvanut vuosien saatossa jo varsin kelpo yhdistys. Jäsenistönsä tavoin vähäeleinen ja hieman ujo, mutta asialleen omistautunut ja ylpeä aikaansaannoksistaan. Olen joskus rinnastanut puheissani ja kirjoituksissani seuramme taivalta lapsen elämään. Koska valtaosa meistä on kansakoulusukupolvea, lienee helppo palata muistoissamme kymmenvuotiaan lapsuutemme ensimmäiseen merkittävään tienhaaraan. Tilanteeseen, jossa oli valittava pyrkiäkö oppi- tai keskikouluun vai jatkaako ammattiin johtavaan koulutukseen. Molemmilla poluilla oli hyvää tarjottavaa, mutta kauaskantoinen valinta se kymmenvuotiaalle oli. Ja kyllä siinä tarvittiin muidenkin mielipidettä ja tukea. Mikkelin sukukokouksessa meidänkin on syytä pysähtyä yhdistyksenä pohtimaan jatketaanko vanhaan malliin vai olisiko toimintoihimme saatava jotain uutta sisältöä? Ei kuitenkaan uudistuksia uudistusten vuoksi vaan asioita seuran parhaaksi puntaroiden. Näissä päätöksissä juuri sinun mielipiteelläsi ja tuellasi on merkitystä. Tulethan siis mukaan. Juhlakokoukseen kannattaa osallistua jo senkin takia, että olemme 10-vuotistaipaleen kunniaksi panostaneet erityisesti juhlaohjelmaan. Syvällisiä puheenvuoroja, monipuolista musiikkia ja huumoria on luvassa. Herrasosaajien käsityötaitoja esittelevää näyttelyä unohtamatta. Mitä parhainta alkavaa kesää ja tapaamisiin Mikkelissä. Hannu